Viikonloppuna lähdettiin lasten kanssa kesälomareissulle. Oltiin puhuttu, että käydään yhdessä joku kiva reissu ennen kuin eskari alkaa. Sitten yhtäkkiä hoksasin, että alkaa tulla jo kiire.
Mietiskelin paikkoja, joissa voisi käydä. Hotellit, huvipuistot, jne ei innostanut ja yhtäkkiä mieleen tuli majakat. Löysin Tankarin saaren ja majakan.
Lapsetkin innostui asiasta! Ei muutakuin rinkka selkään ja menoksi.
Eräs nuori nainen kysyi multa, että "Ootko sinä reissussa kolmen lapsen kanssa?". Vastattuani myöntävästi, sanoi "aijaa.. painajainen!" :D
Ei nyt sentään! Meillä oli niin mukavaa yhdessä. Sattui niin monta kommellusta, melkein myöhästymistä ja hermojen kiristystä. Mutta loppupeleissä meillä oli tosi ihana reissu!
Matkasimme saarelle m/s Jenny-laivalla. Vaikkakin oli sekunneista kiinni, että laivalle ehdittiin.
Kuvittelin matkan Kokkolan keskustasta satamaan vähän lyhyemmäksi ja kolmen lapsen + painavan rinkan kanssa matka oli pitkä ja hikinen. Juuri kun saatiin näköyhteys laivaan, huomattiin kuinka kulkusilta nostettiin pois ja portit suljettiin. Ei muuta kuin lisää juoksua ja huutoa! Päästiin kyytiin, huh! Laivavuoroja kun on vain se yksi päivässä.
Tankarin saari oli ihan mieletön! Eka ajattelin, että en jaksa kirjoittaa koko päivitystä, kun en taatusti kuvin ja sanoin saa välitettyä Tankarin tunnelmaa. Mutta yritetään!
Meidän majapaikkana oli Majakkamestarin talo, huone nimeltä Lindell.
Laivamatka ja majoitus tilattiin Kokkolan matkailun nettisivujen kautta.
Rakastan tällaisia paikkoja!!
Meillä oli käytössä oma huone, jossa sängyt, lisäksi yhteiskäytössä oleva keittiö. Tuosa talossa on neljä majoitushuonetta ja me oltiin ainoa vieraat. Ihan outoa! Minä kuvittelisin, että noin upea paikka olis ihan täynnä. Mutta sehän oli kyllä meille hyvä juttu. Illalla mentiin vielä ulos katsomaan majakkaa ja kaikkialla oli ihan hiljaista.
Pihapiirissä oli ulkohuussi ja sauna. Juoksevaa vettä sinne ei tullut.
Tankarin tunnelma oli jotenkin rauhoittava ja se tarttui lapsiinkin. Ja tietysti varmaan minuunkin. Ei ollut mitään hermoja kiristäviä aikatauluja, pitkiä välimatkoja, pohdintaa siitä, missä syötäis lounasta.. Sen kun käveltiin, ihmeteltiin ja ihasteltiin.
Saarella toimii Cafe Tankar, jossa tarjoillaan aamiainen sekä ihan sairaan hyvä lounas; kermaista lohikeittoa ja saaristolaisleipää. Herkkuvitriinistä löytyi mustikkapiirakkaa ja mokkapaloja.
Ihanan perinteistä ja kotikutoista!
Välillä toki oli niitä tilanteita, joissa sai laskee kymmeneen ellei kahteenkin.
Illalla lähdettiin kahvilalle kuuntelemaan folk-bändiä. Oltiin juuri tilattu iltapalaa. Minulla edessäni lämmitetty pitsapala ja kylmä Sol. Aurinko paistoi, livemusa soi ja fiilis oli niin leppoisa.
Kunnes yksi lapsista ilmoittaa, että nyt on pissahätä ja toisella kakkahätä!!
Ja vessaahan ei kahvilassa ole, vaan huussit löytyy hieman etempää satamasta. Mm. tässä olisi voinut kaivata sitä toista aikuista mukaan ;)
Luontopolku ei ollutkaan pitkospuita vaan aika hankalaa kivikkoa ;D Ei auttanut kuin heittää rattaat selkään ja laittaa ipana kävelemään. Noh, kyllä oli taas niin reippaita lapsia mulla, että eivät valittanut vaikka välillä olikin niin kuuma ja piti paljon kävellä.
Majakkamestarin puulämmitteinen sauna oli meidän käytössä. Tottakai lämmitettiin ja nautiskeltiin löylyistä ihanassa, vanhassa saunassa.
Saarella oli kivikummeli, aivan meidän majatalon vieressä. Ennen on ollut kuulema tapana, että saarella ensimmäistä kertaa vierailevan täytyy kantaa rannalta kummeliin niin suuri kivi kuin jaksaa. Tuurehan otti tietysti hirmuisen järkäleen kannettavakseen ja raahasi sen huipulle asti, kun me tytöt nakattiin kivemme vaan siihen juurelle.
Hauska juttu! Vaikka tapa ei olekaan kuulema enää käytössä, oli se lasten mielestä niin kiva, että halusivat tehdä.
Venesatamassa oli pieni uimaranta, jossa oli kiva pieni lossi. Se oli kiinnitetty laituriin ja rantakivikkoon. Välimatkaa alle 10 metria, mutta se oli lapsista ihan kauheen hauska.
Täytyy myöntää, että alkuun mietiskelin, tuleekohan aika pitkäksi kun saarella ei varsinaisesti ole mitään aktiviteetteja. Mutta ei! Me oltais viihdytty tuolla vielä hyvin useampikin päivä. Ihanaa huomata, että lapset ei tosiaankaan kaipaa välttämättä huvipuistoja, telkkareita, pelejä, jne vaan innostuvat historiallisista jutuista ja luontoretkistä.
Tulomatkalla laivalla sain molemmat tytöt syliini päiväunille. Aattelin, että vietetään pojun kanssa kiva jätskihetki kahestaan. Poju lähti niin olevinaan, kolikot taskussaan, alakerrasta ostamaan jätskejä. Kun sain käärepaperin auki, molemmat tytöt heräsi ja alkoi kauhee huuto, kun he ei saanut! ;D Perusmeininki.
Kaiken kukkuraksi, kun laiva saapui Kokkolaan, huomasin, että majapaikan avaimet oli yhä mun käsilaukussa. Eiii!! Kyllä mua hävetti mennä tunnustamaan laivan työmiehille (niille samoille, jotka oli edellispäivänä todistanut meidän loppukiriä laivalle)
Noh, nyt näille jo nauretaan! Ja jääpähän ainakin mieleen.
Siis Tankar oli ihan superpaikka!! Ylistyssanat ei riitä. Siellä oli kaikki kohillaan enkä moitetta keksi.
Tai keksin! Punkit! Me onneksi niiltä vältyttiin, kiitos Purification-öljyn sekä varovaisen liikkumisen. Mutta vähän se ehkä rajoitti tosiaan liikkumista kun niitä sai pelätä.
Mutta muuten pelkkää iloa ja onnea!
